tiistai 20. joulukuuta 2016

2016

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan, joten lienee aiheellista summata sen tapahtumia jollain tavalla yhteen. Kuluneet kaksitoista kuukautta ovat olleet ihmeellisiä, ja vuosi 2016 jääkin todennäköisesti mieleeni aina vanhainkodin sänkyyn asti aikana, jolloin uskaltauduin muuttamaan mieltä pakottavat ajatukset todellisuudeksi. Vuotena, jolloin uskaltauduin takaisin musiikin vietäväksi.

Tarinani laulaja-lauluntekijä Mattina alkoi tarkalleen ottaen jo ennen nyt loppuvan vuoden alkua. Pitkään harkinnassa ollut ajatus omien laulujen julkaisemisesta omalla nimellä alkoi konkretisoitua syksyllä 2015, kun aloitin Pahan mielen lauluja -ep:n valmistelut. Kuitenkin vasta tammikuun 22. päivä pääsin studioon asti, joten sitä on hyvä pitää jonkinlaisena syntymän päivänä. Koko levytysprosessi on edelleen vahvana mielessäni, sillä minua pelotti suoraan sanoen aivan helvetisti. Jollakin tapaa siirtyminen omalla nimelläni esiintyväksi artistiksi sai kaiken tuntumaan äärimmäisen henkilökohtaiselta. Tästähän on ollut puhetta jo aiemminkin, levyn valmistelusta voit lukea tarkemmin vaikkapa aiemmasta postauksestani.

Pahan mielen lauluja -ep:n julkaisu sijoittui huhtikuun ensimmäiseen 2016. Se oli aprillipäivä, mutta leikki oli päivästä kaukana. Jälleen pelkäsin aivan helvetisti. Sangen nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että kokemani pelko oli jos ei turhaa ainakin liioiteltua. Ihmiset tuntuivat löytävän lauluni paremmin kuin olin uskonut ja kertoivat sen myös minulle – jokaisesta ep:n biisistä olen kuullut sanottavan, että se asuu kuulijassa johonkin hermoon. Tämä on kiistatta paras palaute, jonka lauluntekijä voi saada.

Debyyttini sai myös sangen hyvin huomiota eri medioissa. Esimerkiksi Soundi nosti Enempää en kerro -biisin esiin Nuoret ja raikkaat -juttusarjassaan, Desibeli.net arvosteli ep:n kokonaisuudessaan ja Le CoolTampere haastatteli muuten vaan julkaisun tiimoilta. Myös jokusilla muilla foorumeilla uusi tamperelainen artisti tuli mainituksi.

Sitten ep:n julkaisun olen keskittynyt erityisesti keikkailuun. On vaikea yrittää löytää sanoja siihen, miten paljon nautin ihmisille soittamisesta – tulkinta jää riittämättömäksi, mutta näkisin, että keikkailu on koko musiikin tekemisen suola. Kuluvan vuoden keikkatahti on yllättänyt minut täysin, sillä lopulta esiintymisiä tuli tälle vuodelle 15 kappaletta. Vaikka itse sanonkin, se on vähintäänkin tyydyttävä määrä itse keikkansa myyvälle signaamattomalle artistille, varsinkin kun pääsin ensimmäisen kerran lavalla vasta debyyttini julkaisun jälkeen huhtikuussa. Vuoden 2016 keikat näyttävät listauksena tältä:

              12.4. Ravintola Artturi, Tampere
              7.5. Yksityistilaisuus
              28.5. Cafe & Bakery Mimosa, Tampere
              25.6. Valtteri Festivaali, Tampere
              1.7. Cafe Lentua, Kuhmo
              23.7. O’Hara’s Freehouse, Tampere
              17.8. Yksityistilaisuus
              27.8. Tulli Block Party, Tampere
              9.9. Public House Huurre, Tampere
              24.9. Yksityistilaisuus
              4.10. On the Rocks, Helsinki
              22.10. Hotelli Helka, Helsinki
              5.11. Huurupiilo, Tampere
              23.11. On the Rocks, Helsinki
              3.12. Pannuhuone, Kuopio

Jokainen näistä keikoista on ollut omanlaisensa ja sellaisenaan hieno. Olen tavannut iltojen aikana upeita ihmisiä ja pidän itseäni etuoikeutettuna, että saan jakaa lauluni elävänä kuulijoiden kanssa. Erityisenä mieleen on kuitenkin jäänyt ehkäpä juhannuksen Valtteri Festivaali suuren tuotantonsa vuoksi, lisäksi sain siellä soittaa ensimmäisen festivaalikeikkani artistina ja ensimmäisen juhannuskeikkani ikinä. Tietysti jokainen muukin ilta on ollut erityinen ja jättänyt muistijälkensä minuun, ja onkin aiheellista lausua yhteinen kiitos kaikille tapahtumajärjestäjille, jotka ovat ottaneet minut soittamaan. Tarkempaa pohdintaa keikkailun hienoudesta olen esittänyt myös aiemmin.

Suunnitelmat vuodelle 2017 hahmottuvat hyvää vauhtia, ja juuri nyt minulla on vilpitön usko, että ensi vuodesta tulee vielä parempi kuin tämä nyt loppuva on ollut. Vielä en uskalla kertoa mistään tarkemmin, mutta näillä näkymin tulevana vuonna saan tehdä asioita, jotka toivon mukaan nostavat toimintani musiikintekijänä uudelle tasolle. Kaikesta salamyhkäisyydestä huolimatta pari ensimmäistä keikkaa on kuitenkin jo julki alkuvuodelle: 13.1. esiinnyn Joensuussa Kulttuurikahvila Laiturilla, 10.2. puolestaan Helsingissä Omatuntoklubilla. Lisää keikkajulkistuksia on tulossa myöhemmin.

Muutama henkilö tarvitsee erityismaininnan tässä postauksessa. Ensinnäkin Pahan mielen lauluja -ep:lle rummut soittanut Aapo Korhonen teki merkittävän työn debyyttini eteen. Samaten Musiikkituottaja-studion Elmeri Kinnusen ansiota on se, että levy onnistui siten kuin se onnistui. Katri Kallio Photography teki niin ikään hienoa jälkeä ep:n ulkoasun kanssa. Mitä nöyrimmät kiitokset, tämä ei olisi onnistunut ilman teidän apuanne.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin kaikille teille, jotka olette kuunnelleet musiikkiani ja tulleet keikoille. Vaikka lauluntekijänä minulla onkin ikään kuin sisäinen pakko tehdä musiikkia, jäisi kaikki tekemäni laulut pöytälaatikkoon, mikäli ette haluaisi niitä kuulla. Kumarran siis myös ja erityisesti teidän suuntaanne, ilman teidän tukeanne tämä ei olisi mahdollista.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti